Tämä aikaisempi liljakakku miellytti saajaansa niin paljon, että minulta pyydettiin samantapaista kakkua isompana versiona.

Tällä kakulla siis juhlistettiin pitkän työuran päättymistä ja eläkepäivien alkamista. Muutin kakun värityksen omin lupineni syksyisempään suuntaan ja muuttuipa kukkien ulkoasukin matkan varrella hiukan erilaiseksi. Toivottavasti kakku kuitenkin miellytti

Kakussa on kahdeksan munan sokerikakkupohja paistettuna säädettävässä reunavuoassa (tosi kätevä peli, suosittelen!!) ja kostutettuna metsämansikkamehulla. Täytteenä tässäkin kakussa oli mansikka-marmeladia ja vaniljarahkan ja kermavaahdon sekoitusta, sillä edellisen liljakakun makuun tykästyttiin kovasti. Kuorrutus ja pursotukset ovat jälleen vaahdotettua Flora vispiä, joka tällä kertaa ei suostunut vatkautumaan alkuunkaan totutulla tavalla Siksipä en ole ollenkaan tyytyväinen pursotuksiin, vaikka kakku muuten onnistui kutakuinkin niinkuin suunnittelin! Kyllä tympii!!!

Kukat ja lehdet ovat marsipaania ja niiden elävöittämiseen käytin pronssinväristä kimallejauhetta. Kukkien heteet ovat riisinuudelin pätkiä, joiden päihin pursotin tipat sulatettua suklaata. Tykästyin itse kovasti noiden liljojen väriin (minusta ne sopivat mainiosti syksyyn), vaikka alunperin hainkin kukkiin enemmän roosaa sävyä. Toivottavasti kakku miellytti myös juhlistettavaa...

Leppoisia eläkepäiviä toivottelen vielä näin jälkikäteen!!